Koulu...

 

 

Mun mielestä koulu on huono paikka arvioida ihmisen osaamista. Ainakin oon huomannu omalta osaltani, että en oo samanlainen ihminen koulussa ku kotona. Omaan käyttäytymiseen ja aktiivisuuteen vaikuttaa tosi moni asia.

Opettajat, osan kanssa tulee toimeen, osan kanssa ei. Opettajilla on suuri merkitys siinä, että onko oppilaalla motivaatiota ja innostusta ainetta kohtaan, koska opettajan tehtävä on saada oppilas innostumaan opiskelusta. Jos opettaja piilovittuilee tai eipäilee koko ajan oppilaan taitoja ja kykyjä toteuttaa joku asia, varmasti oppilas menee sieltä mistä aita on matalin, koska edes oma opettaja ei jaksa uskoa, että oppilas pystyisi johonkin nimimerkillä kokemusta on.

Kaverit, ne saattaa painostaa olemaan kovis ja esittämään jotain toista mitä et ole. Tunnilla pitää vittuilla opettajalle, ei saa viitata tai lukea kokeisiin, että saisi hyvän numeron, koska muuten on hikke ja nolo.
Tai vastaavasti, et viitsi/uskalla viitata ja avata suutasi jos saatkin myöhemmin kuulla siitä. Monen oppilaan kohalla oon huomannu sen, että ne on erillaisia kotona ja koulussa, jopa minä. Koulussa mulla on ilosen ihmisen rooli päällä ja nauratan ihmisiä, kotona todellisuudessa en oo samanlainen. Tossa huomaan, että miten paljon paineita on ja miten paljon tarvii rohkeutta olla oma itsensä.

Arvosanat, niistä näkee vaan sen, että onko hyvä muisti, jaksaako opetella hankalia asioita ja kuinka aktiivisesti viittaa tunnilla. Niistä ei näe sitä todellista ihmistä. Ne on vaan numeroita joilla pääsee jonnekkin opiskelemaan, jos pääsee. Miettikää nyt oikeesti.
Luet ensi hiki hatussa viikkoja kokeeseen kauheissa paineissa, teet kokeen, ootat viikon tai pari, että saat tulokset. Sitten ku saat tulokset joko masennut siitä, ettet osaa mitään ja kuinka tyhmä olit kun et muistanut noin yksinkertaista juttua, saat ehkä kotoa huudot niskaan, arestia tai vastaavaa, vain koska et sattunut muistamaan matikan kaaviota tai ihmisen anatomian yksityiskohtaa.
Tai iloitset siitä, että sait kiitettävän, mut sekin ilo loppuu lyhyeen ku tajuat et oisit voinu saada paremman.

Kauheet paineet, stressi ja univelat koko ajan ja kyllä, tiedän et tää on vasta esimakua jostain työelämästä joka on vasta edessä ja siihen viel lapset ja puoliso mukaan niin kyllä on rankkaa.

Mut sitten vanhana ja ryppysenä..

Jos joku on suunnittelemassa jotain suurta, esim. tatuointia tai lävistystä, niin veikkaan, että tosi moni kuulee nää sanat:
"Mutta sitte vanhana ja ryppysenä on tosi kiva ku sulla on tatuointi" 
No jos siihen ottaa ajatuksella ja ajalla mietityn kuvan tai tekstin niin voi olla, että se ei ole ollenkaan pahannäköinen sitten vanhana ja muutenkin tatuoinnista tulee osa ihmistä ajan kanssa. Ja voihan olla, että kyseisestä henkilöstä tulee rokkimummo jolle sopii tatuointi.

Korvien venytystä pidetään usein ällöttävänä ja luullaan, että ne eivät palaudu enää takaisin. Ne ovat koruja siinä missä muutkin, mutta muokkaavat hieman ihmisen ulkonäköä. Korvan reikä palautuu normaaliksi jos sitä ei ole venytetty yli 10 millimetrin kokoiseksi. Ja ei iho ei jää kovinkaan löysäksi lipareeksi roikkumaan korun poiston jälkeen, tottakai se on hieman löysä, mutta ei sellainen "hetula" joka heiluu.